Valikoivasti puhumattomat lapset

Puhumattomat lapset ovat haastava ryhmä myös meille opettajille. Miten löytää lopulta yhteys heihin? Monesti tämän ryhmän lapset eivät ole autettavissa ns. tavallisilla terapioilla. Kokemukseni mukaan he saattavat joutua lopettamaan esim. puheterapian, koska terapeutti ei löydä keinoja yhteyden saavuttamiseen.

Oman kokemukseni mukaan näiden lasten kohdalla on tärkeää, ettei heitä pakoteta puhumaan vaan heihin suhtaudutaan luontevasti, kuten puhuvaan lapseen. Vuosien kokemuksella olen löytänyt joitakin keinoja, joilla on voinut helpottaa heidän liittymistään ryhmään ja aikuisiin.

Näillä lapsilla syy puhumattomuuteen voi olla hyvin erilainen. Kyseessä voi olla kielellistä vaikeutta, muuta neurologista vaikeutta, pelkoa puhumisesta, perheen dynamiikan ongelmia jne. Tilanteet ovat erilaisia ja vanhempia haastattelemalla saa ehkä jonkin ymmärryksen lapsen kokemuksista ja mahdollisista ongelman syistä.

Monialainen yhteistyö on näissä tilanteissa välttämätöntä. Kokemukseni vain ovat, että nämä lapset ovat vaikeasti autettavia ja usein jokapäiväisissä arjen suhteissa saatetaan saada aikaan parhaimmat tulokset lapsen kehityksessä.

Käytössäni on myös näiden lasten kohdalla ollut kiintymyssuhdetta tukeva vuorovaikutusleikki, jolla on pyritty yllättävillä reagointitavoilla löytämään yhteys lapseen ja näin saatu lisättyä lapsen turvallisuutta ja purettua puhumattomuuden kehää.

Tässä joitakin omia yksinkertaisia vinkkejä lasten tukemiseksi:

- kysele vanhemmilta lapsen varhaisvaiheista ja vanhempien kokemuksesta lapsestaan- se saattaa lisätä ymmärrystä juuri tämän lapsen problematiikasta

- älä huomioi puheen puuttumista äläkä anna ylenmääräistä huomiota lapselle

- älä tee suoria kysymyksiä äläkä ota suoraa katsekontaktia - vuorovaikutusleikissä on mahdollista hakea katseenkin kautta yhteyttä lapseen

- puhu lapselle, kuin hän olisi puhuva lapsi

- älä palkitse tai hämmästy puheesta

- pyydä lasta nyökkäämään, jos vastaus on kyllä- pudistamaan päätään, jos vastaus on ei

- yritä saada lapsi valitsemaan toimintaa, tehtävää, lelua

- yllätä - kysy jostain esimerkiksi lelusta onko tuo keltainen vai sininen - lapsi voi "erehtyä" näyttämään - ihmettele ääneen mikä mahtaa olla lapsen lempiväri - kerro mistä väristä sinä itse pidät eniten

- kiitä, kun lapsi kertoo tai näyttää jotain

- suunnittele fyysisiä vuorovaikutusleikkejä - aikuisen omat vahvat kasvojen ilmeet voivat houkuttaa lasta helpommin yhteyteen mutta jos lapsi ahdistuu voimakkaista ilmeistä, niin sitten niitä on syytä neutralisoida

- käytä puhelaitteita - kotona lapsi voi tallentaa tarinan, jonka voi jakaa päiväkoriryhmässä

- kokeile eläinten äänien harjoittelua - lapsi voi yllättäen matkia eläimen ääntä esimerkiksi sadun yhteydessä

- ole vaikka jäätelökauppias, jonka jäätelökone pitää ääntä - tuotetaan salakielllä erilaisia koneen ääniä mutta myös muita ääniä esim. sateen ääniä, tuulen suhinaa tms.

- hauskuus ja yllätyksellisyys ovat tärkeitä

- harjoitelkaa roolivaatteissa puhumista

- palikkaleikki - koputtele palikoita toisiinsa - minä sanon bang - sinä sanot bang. Rakennetaan torni ja joka kerta kun palikka laitetaan torniin, kuuluu ääni ja sitten kaadetaan koko torni....hui!!

Tässä joitakin ehdotuksia, joita olen itse käyttänyt ja joillakin pienillä lapsilla. Toiset näistä vinkeistä ovat toimineet hyvin.

Tässä kirjoitus käyttämästäni vuorovaikutusleikistä ja myös tapauskertomus sekä  leikkikertaehdotus.

Myös näistä aisteihin liittyvistä toiminnoista, joista olen kertonut välttelevästi käyttäytyvien lasten kohdalla voi olla apua.

Aisteihin liittyvää materiaalia voidaan käyttää esimerkiksi rauhoittamiseen. Pieni rauhallinen tila jo sinänsä voi rauhoittaa lasta. Lapselle voi esimerkiksi tehdä oman aistilaatikon, johon kerätään vain juuri tälle lapselle tarkoitettua materiaalia ajatuksena viestittää lapselle hänen ainutlaatuisuudestaan ja arvokkuudestaan - välineet vain ja ainoastaan hänelle voivat vähentää lapsen kokemaa arvotonta kuvaa itsestään.

Katso perjantai-dokkari: Tyttö, joka lopetti puhumisen.

On koskettava tarina.  Arjen ihmiset voivat kyllä jonkin verran auttaa ja helpottaa lapsen oloa ja jopa onnistua murtamaan lapsen muuria. 

Uusimmat kommentit

24.08 | 10:42

Kiitos kommentistasi. Häpeästa puhuminen on edelleen tärkeää.

24.08 | 09:56

Hieno artikkeli, kiitos!

29.07 | 15:58

Kiitos kommentistasi. Totta. Vanhempien kommenttien kautta olen ymmärtänyt, että hoidon aloituksen laatu vaihtelee luvattoman paljon ympäri Suomen.

29.07 | 14:56

Olisi tärkeä jakaa tämä ympäri Suomea. Erityisesti mielessäni ovat lapset, jotka aloittavat päiväkodissa, josta olen jäänyt eläkkeelle.

Jaa tämä sivu