Lapsi tarvitsee kiintymyssuojaa varhaiskasvatuksessa

Riskejä kiintymyksen vahvistumiselle 

Uuden varhaiskasvatussuunnitelman myötä olemme saaneet selkiyttävän ohjeistuksen, joka määrittää tavoitteet lapsen varhaiskasvatukselle. Jokaiselle lapselle on tehtävä suunnitelma, jossa on pohdittava minkälaisella toiminnalla päämäärään päästään ja tuetaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Vaikka  henkilökunnan osaamista korostetaan niin yleisten varhaiskasvatuksen olosuhteiden pohdinta kiintymyssuhteen näkökulmasta on jäänyt ohuelle pohjalle.

Henkilökunnan vaihtuminen, pätevien opettajien ja muun kasvatushenkilöstön puuttuminen, yksilöllliset hoitoajat, jatkuvasti vuoden aikana ryhmään tulevat uudet lapset, suuret ryhmäkoot vaikuttavat huonontavasti lapsen turvalliseen kehitykseen ja aikuisten mahdollisuuteen huomioida lapsen yksilöllisiä tunnetarpeita. Useasti ryhmät ovat jatkuvan levottomuuden tilassa. Osaavat ihmiset eivät voi taikoa pysyvyyttä ja turvallisuutta, jos nämä muut ammattilaisista ja heidän osaamisestaan riippumattomat lapsen turvallisuuteen liittyvät seikat eivät toteudu.

Lapsen aloittaessa koulun ryhmät ovat pysyviä eivätkä ryhmät täydenny kesken lukuvuotta uusilla lapsilla. Koulussa lapset eivät aloita koulutunteja eivätkä poistu koulusta eri aikoina. Tämä kaikki on kuitenkin mahdollista pienen lapsen kohdalla huolimatta, että pienen lapsen stressin sietokyky on paljon hauraampaa kuin isommilla lapsilla. Vanhempien avioerotilanteessa lapsella voi olla kaksi päiväkotipaikkaa jopa kahdessa eri kaupungissa jopa eri maassa mutta koulujen alkaessa vanhemmat joutuvat valitsemaan vain yhden koulun lapselleen.

Meidän on myös ymmärrettävä laajemmin ne haasteet, joiden kanssa perheet nykyisessä nopea tempoisessa ympäristössä elävät ja mitä mahdollisia riskejä nämä aiheuttavat. Aina ei ole kyse perheiden osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä tms. vaan laajemmista yhteiskunnan muutoksista, joihin perheet itse eivät edes voi vaikuttaa. Isompien lasten kohdalla on vaikeaa nähdä, että vanhemmilla olisi enää vaikuttamismahdollisuuksia yhtä paljon lasten kasvuun ja kehitykseen kuin ennen. Nuorten kohdalla kaverit ja somemaailma ovat yhä suuremmassa roolissa.

Tiede on tuonut paljon tietoa miten hermostomme toimii uhkaavissa ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa ja miten voimme toimia niin, että tätä uhan ja muutoksen kuormitusta voisi vähentää.  Meidän kasvattajien tärkeä tehtävä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa on luoda mahdollisimman tunneturvallinen ympäristö lapsen hyvän kehityksen turvaamiseksi. Oppimista ei tapahdu, jos lapsi ei koe olevansa turvassa.

Jatkossa pohdin keinoja lapsen kiintymyssuhteen vahvistamiseksi sekä tuon joitakin kriteerejä, joilla voimme havainnoida tarkemmin lapsen kiintymyskäytöstä ja miten suunnitella ja minkälaista tukea eri lailla turvattomasti kiintyneille lapsille.

Tarvitaan säätelyä

Turvallisesta suhteesta muodostuu lapselle suoja, joka syntyy siten, miten hänen vuorovaikutuksellisista tarpeistaan huolehditaan. Ainoastaan fyysisesti ja psyykkisesti hoivatuksi ja ja säädellyksi tulemalla olemme suojassa. 

Pieni lapsi tarvitsee sekä fyysistä että psyykkistä säätelyä

Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on fysiologisten tarpeiden säätely emotionaalisten tarpeiden ohella. Aikuinen tarjoaa fysiologista säätelyä rytmittämällä lapsen arkea, järjestämällä ruokailuajat, nukkumaanmenoajat jne. Fysiologisten tarpeiden säätely on myös yhteydessä emotionaaliseen säätelyyn. Ei ole sama kuka lasta auttaa päiväkodin ruokailutilanteessa ja jakaa hänen kokemustaan. Erityisesti varhaiskasvatuksen aloitusvaiheessa pidän tärkeänä yhden ja saman henkilön huolenpidon merkitystä esim. perushoitotilanteissa.

Mekaaninen hoiva ei riitä

Mekaanisesti toteutettu hoiva ei riitä vaan lapsi tarvitsee hoitajan, joka on juuri häneen virittäytynyt ja jakaa ainutlaatuisia kokemuksiaan lapsen kokemuksia vastaavalla sävyllä vaikkapa ruokailutilanteessa. "Voi miten sinulle maistuu", "oho....tuo olikin ihan uusi maku". Aikuisen tehtävä on eläytyä hyvin kokonaisvaltaisesti lapsen tunnelmaan ilmeiden, eleiden, äänen, puheen rytmin, kosketuksen jne. kautta erityisesti mitä pienemmästä lapsesta on kyse.

Kaikkien tunteiden jakaminen ja säätely on ehdottoman tärkeää. Hankalia tunteita kannatellaan ja iloisia tunteita eletään yhdessä "huh...nyt kyllä harmittaa". Kannattelulla tarkoitan aikuisen tapaa käyttää kosketusta, syliä ja sanatonta empaattista vuorovaikutusta lapsen rauhoittamiseen mutta myös lapsen pitämistä tunteineen aikuisen mielessä. Lapsen tulee saada kokea, että häntä ymmärretään kaikkine tunteineen.

Aikuinen haastaa kasvamaan ja tukee taantumatilanteissa

Aikuisen säätely on myös sitä, että hän toimii lapsen lähikehitysalueella askeleen edellä tarjoten haasteita lapsen kasvuun ja kehitykseen sallien myös taantumisen hetkiä lapsen vireystilan laskiessa vaikkapa iltapäivän ulosmenotilanteessa. Silloin kasvattaja "ottaa kopin" ja toteaa..."no nytpä huomaan, että tarvitaan vähän voima-apua...olipa hyvä, kun huomasin, että sinua vähän väsytti".

Aikuinen sanoittaa lapsen ympäristöä

Säätelyä on myös se, että kasvattaja ennakoi puheellaan omaa ja pienen lapsen toimintaa..."nyt laitetaan lapanen ja sitten tulee toinen...jne.". Turvallisuus syntyy, kun aikuinen on läsnä ja sanoittaa lapsen ympärillä tapahtuvaa. Näin lapselle tulee turvakehä ja hänen energiansa voi suuntautua kasvamiseen, leikkimiseen ja oppimiseen.

Lapsen turvallisuuden tunnetta ja kiintymyssuojaa vahvistetaan myös niin, että lapsen varhaisvaiheita, varhaisia kokemuksia ja muuta kehitysympäristöä kuten perheen tilannetta tunnetaan.

Me ymmärrämme, että kaikki lapset eivät ole saaneet riittävää suojaa, säätelyä ja turvaa erilaisista lasten kasvuympäristöistä johtuen. Myös lapsen yksilölliset piirteet ovat erilaisia. Ehkäpä lapsen elämässä on tapahtunut asioita, joihin vanhemmat eivät ole voineet vaikuttaa tai lapsi on joutunut  kaltoinkohdelluksi tms. 

Meidän tehtävämme onkin selvittää minkälaisista taustoista lapsi on lähtöisin, minkälaisia tarpeita hänellä on ja miten niihin voi vastata juuri ko. lapsen kohdalla. Jokainen lapsi tarvitsee erilaista tukea hänen omien tarpeiden ja piirteidensä mukaisesti. Se on vain mahdollista, jos ymmärrämme minkälaisista taustoista lapsi tulee. Oikeudenmukaista ei ole se, että kaikki saavat samanlaista apua ja yhtä paljon vaan tärkeä on tunnistaa ja ymmärtää kuka mitäkin, milloin ja miten ja ehkäpä vielä miksi tarvitsee - jokaiselle tarpeidensa mukaan.

Kasvattajan on oltava tietoinen lapsen tilanteesta ja lapsen persoonasta. Tietoa saamme havainnoimalla miten lapsi selviää päivittäisestä toiminnoista ja emotionaalisista haasteista. Kun olemme saaneet riittävästi tietoa lapsesta, voimme suunnitella tukea räätälöidysti hänen erityispiirteidensä mukaisesti.

Ujo ja vetäytyvä lapsi tarvitsee emotionaalista suhteeseen kiinnittämistä ja rohkaisua kun taas vähän vilkkaampi lapsi tarvitsee virikkeiden jälkeen rauhoittamista ja hoivaa. Jonkun lapsen kohdalla jonkun kriisin seurauksena tarvitaan paljon syliä ja tunteiden kannattelua. Huolellisella havainnoinnilla ja dokumentoinnilla voimme parhaiten tukea erilaisia lapsia.

Jos lapsella on kehityksellisiä pulmia eikä oppiminen edisty, on pohdittava mistä haasteet voivat johtua ja tietysti miten niihin vastatan. Kasvattajan pitää saada tietoa lapsen varhaisista vaiheista.

Hyvä on selvittää onko mahdollisesti ollut ennen aikainen syntymä tms? Esim. ennen aikaisesti syntyneellä lapsella eli koskosella voi olla hyvin vaikeita varhaisia kokemuksia. Sairaalassa olleessaan vauva on vuorokauden sisällä saatettu herättää kymmeniä kertoja kivuliaisiin toimenpiteisiin. Lapsen kokemus on; aina kun herätetään siitä seuraa kipu. Näin vaikeiden kokemusten jälkeen  lapsen kuva maailmasta, uusista tilanteista, ihmisistä on mahdollisesti hyvin turvaton.  Tämä voi näkyä lapsen panikoitumisena  kaikissa uusissa tilanteissa ja siirtymissä. Jos varhaiskasvatuksessa ei ole tämän kaltaista taustatietoa lapsesta saattaa olla vaikea ymmärtää mistä lapsen haastavassa reagoinnissa aina on kyse.

Ainoastaan selvittämällä vanhemmilta lapsen ja perheen  varhaisvaiheiden kokemuksia voit oppia tunnistamaan lapsen syvempiä ja kehityksellisiä tarpeita.

Kiinnostu lapsen varhaisvaiheista ja perhetilanteesta

On tärkeää selvitettää myös minkälainen on ollut kaiken kaikkiaan lapsen vauva-aika ja vanhempien jaksaminen tässä vaihessa? Onko ollut erossaolo tilanteita (pitkät sairaalajaksot)? On tärkeää tietää myös kotitilanteesta. Mitä kotona tapahtuu? Ovatko vanhemmat esim. eroamassa? Miten iltatilanteet sujuvat? Olen ymmärtänyt, että kasvattajat kokevat näiden kysymysten esittämisen joskus kiusallisena. Itse ajattelisin, että mitä luontevammin itse suhtautuu kysymiseen ja tiedon hankintaan,  sitä luontevampaa se on myös vanhemmille.

Meidän on saatava päivittäin tietoa lapsen ja kodin tilanteesta tukeaksemme  lapsen jatkuvuuden tunnetta. Pieni lapsi ei vielä itse osaa kertoa kuulumisiaan ja siksi onkin tärkeää, että kasvattajat aktiivisesti kyselevät vanhemmilta esim. lapsen iltatilanteista.

Vanhemmat eivät aina itse huomaa näiden tietojen merkitystä. Lapsi saattaa oireilla kovastikin hyvin yhtäkkisesti ja selvittelyn jälkeen huomataan, etteivät vanhemmat ole ymmärtäneet kertoa, että toinen vanhempi on vaikkapa pidemmällä työmatkalla. Jos näin olennainen tieto henkilökunnalta puuttuu, niin on aika selvää, ettei lapsi koe tulevansa tunteineen ymmärretyksi ja hänen tunteensa eivät tule myöskään sanoitetuksi ja kannatelluiksi päiväkotipäivän aikana. Siksipä on tärkeää laajemmin tietää lapsen koko kehitysympäristöön liittyvistä asioista. Suosittelen! Ole ihmeessä kiinnostunut lapsen ja perheen kokemuksista.

Alaotsikoiden alla kirjoitan eri tavalla kiintyneiden lasten tukemisesta, mitä on hyvä havainnoida lapsen käytöksessä ja miten voi "testitarinan" avulla saada jotakin informaatiota lapsen kiintymyssuhteista.

Käytösongelma; ristiriitainen kiintymistyyli:

Ristiriitainen kiintymyssuhde

Välttelevä kiintymyssuhde:

Välttelevä kiintymyssuhde

Yksilöllinen tuki:

Yksilöllinen tuki

Mitä havainnoida:

Havainnointi

Kiintymystesti opettajan käyttöön:

Kiintymystesti