Lapsi etsii jatkuvasti korjaavaa vuorovaikutusta, jossa hän voisi suhtautua ympäristöönsä vähemmän ristiriitaisesti. Lapset, jotka kokevat jatkuvasti epäonnistumisia lähi- ja kaverisuhteissaan tarvitsevat meidän aikuisten tarjoamia korjaavia kokemuksia voidakseen sisäistää itselleen toimivampaa tapaa toimia ympäristössään. He tarvitsevat onnistuneita yhdessäolon hetkiä.

Tätä voisi olla Theraplay sovelteinen vuorovaikutusleikki, jota on mahdollisuus toteuttaa varhaiskasvatuksessakin. Myös vanhemmat voivat tarjota lapsille onnistuneita vuorovaikutuksellisia leikkihetkiä.

Puhdas Theraplay hoitomenetelmänä vaatii koulutetun Theraplay terapeutin mutta siitä sovellettu vuorovaikutusleikki suoraan lapsen kanssa tai ryhmässä toteutettuna voidaan järjestää varhaiskasvatuksessa lyhyenkin koulutuksen jälkeen. Itse olen käyttänyt vuorovaikutusleikkiä lapsen kanssa kahden kesken, lapsi-vanhempi suhteessa tai ohjaten avustajaa lapsen kanssa sekä ryhmätilanteessa. Niillä lapsilla, joiden kanssa itse olen työskennellyt, on ollut haasteita tunne-elämässään tai kehityksessään ja kommunikoinnissaan laajemmin.

Theraplay on vuorovaikutuksellinen ja leikkisä hoitomuoto, joka pyrkii vahvistamaan lapsen (ja vanhemman) kiintymystä ja lapsen kykyä toimia sosiaalisissa suhteissa. Theraplay on myös tapa ajatella aikuisen ja lapsen suhdetta, tapa toimia yleisesti ihmissuhteissa.

Vuorovaikutusleikissä, joka on siis sovellettu Therapalysta, pyritään jäljittelemään sellaista läheistä yhdessäoloa, joka on tyypillistä vauvan ja vanhemman välisessä suhteessa. Työskentelyn tärkeä tehtävä on välittää lapselle kokemus arvokkuudesta ja rakastettuna olemisesta - luomalla lapselle kokemus "minä olen ihana ja suloinen". Lapsesta on löydettävä jokin puoli, josta voi tykätä ja jota voi ihastella. Se voi olla kasvojen piirteet, toisessa hiusten silkkimäisyys ja jossakussa suun muoto tai ihana hiuskihara.

Vuorovaikutusleikki on turvallisia rajoja, lapsen houkuttelua vuorovaikutukseen yllätyksillä ja hassuttelulla. Joskus se on silittämistä, rasvaamista, puhaltamista ja sylissä pitämistä. Aikuisen hoivassa lapsi saa olla passiivinen ja vastaanottavainen - hänen ei tarvitse ansaita huolenpitoa. Erityisesti pienille uhmakkaille "koviksille" tällainen tuntuu tärkeältä.

Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista vuorovaikutusta. Vetäytyville ja aroille lapsille suunnitellaan leikkejä, jotka houkuttavat yhdessäoloon ja joissa voi saada hoivaa. Tehtäviin lisätään haasteita, jotta lapset voivat kokeilla rajojen ylittämistä. Lapsille, joilla on tunteiden säätelyvaikeutta kehitetään leikkejä, joissa aikuinen säätelee ja jäsentää toimintaa vaikkapa merkin annolla. Näillekin lapsille hoivaleikit ovat todella tärkeitä - hoiva on tärkeää jokaisen lapsen kohdalla.

Leikissä tarjotaan myös haasteita ja jännitystä. Liikkuminen voi muuttua hurjaksi pyörimiseksi tai korkealla ratsastamiseksi tai vaikkapa aikuisen jalkojen päällä olevaksi kiihdyttäväksi lentokoneella lentelyksi. Aikuinen voi säädellä erilaisia tunnetiloja omalla erilaisella ja vaihtelevalla äänensävyllään; puhumalla matalalla äänellä, kuiskaten, kiihtyen, riemastuen jne.

Tapaamisessa on vähän leluja; mukana voi olla saippuakuplia, hernepussi, pumpulia, huivi, jonka alle mennään piiloon ja vaikkapa rypistelyyn tarkoitettu sanomalehti. Jokaisessa istunnossa tarjotaan jotain syötävää ja tarvittaessa myös juotavaa.

Leikissä aikuinen johtaa. Aikuinen ei kysele mikä olisi lapselle hyväksi ja haluaako hän, että häntä lähestytään vaan aikuinen tietää seuraamalla lapsen sanatontakin viestiä mikä on lapselle parasta - kuten vanhempi pientä lasta hoitaessaan tietää.

Kaikki tehdään hyväntahtoisesti. Kaikkea mitä lapsi tekee, kommentoidaan positiivisesti. Vihaiset hyökkäykset suunnataan toisaalle vaikka työntämällä ohjatusti aikuinen kumoon annetun merkin mukaisesti. Huutavan lapsen voimakkaita tunteita voidaan kehua. Kun lapsi ei voi pyörittää aikuista, hänen ei tarvitse kokea yhä uudelleen tilannetta, jossa hän pilaa yhdessäolon.

Kun hoidettavalla lapsella on kielellisiä tai kommunikointi vaikeuksia tärkeää on selkeä kommunikointi ja sanattomien viestien sanoittaminen ja tietysti lämmin yhdessäolo ja houkuttelu vuorovaikutukseen. Lapsi voidaan yllättää vaikkapa painamalla nenästä ja sanomalla piip ja tööt. Tämän kaltasilla yksinkertaisilla ja hauskoilla keinoilla vahvistetaan lapsen kontaktia lämpimässä ilmapiirissä ja samalla tuetaan lapsen kielen kehitystä. Kun lapsella on enemmän kysymys kielen tai kontaktin ongelmista en ole itse ottanut vanhempaa mukaan työskentelyyn.

Ydinkohtia vuorovaikutusleikki työskentelystä:

-aikuinen tekee kaikensa saadakseen lapseen yhteyden

-aikuinen pysyy lujana vastarinnan edessä

-käytetään paljon fyysistä leikkiä

-annetaan läheisyyttä ja kosketusta

-yllätyssuukot, puhaltelut ja hassuttelut tärkeitä ("hei lasketaanpa montako sormea olet tänään tuonut mukanasi: 1-2-3-4-5 ok, entäs toinen käsi: 10-9-8-7-6. Oho sehän on jo 11. Onko sinulla 11 sormea?)

-tunteet ja kiinnostukset jaetaan ja sanoitetaan

-liitytään rytmisesti tunteiden ja liikkeiden tasolla

-aikuisjohtoisuus - aikuinen auttaa sisäistämään sääntöjä ("heitä palloa, kun lasken kolmeen. Wau. Osaatpa kuunnella tarkasti")

-kehitetään lapsen empatiakykyä virittäytymällä hänen tunnetilaansa - sanattomatkin viestit huomataan ja niihin reagoidaan samankaltaisella äänensävyllä, myös vihaisuuteen

Therpaly kirjassa /Jernberg&Booth, 2010) kuvataan yksityiskohtaisemmin menetelmää.

Alaotsikot:

Leikkikerta ehdotus  ja tapauskertomus (äidin, lapsen ja työntekijän 10 kerran vuorovaikutusleikkijakso).

https://www.erkkaope.fi/449087480

https://www.erkkaope.fi/449084505